Puchacz

Puchacz

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lauantain 26.7. lentelyä ja avioparin väistelyä

Lauantaina tuli taas ajeltua yksi kentänkiertokeikka. Lähdin hinurin perään puolenpäivän jälkeen Juniorilla. Irroitin 420 metrissä ja pienen haparoimisen ja 100m korkeudenpudotuksen jälkeen piti alkaa todella etsimään nostoa tai suunnittelemaan laskua.

Nosto löytyikin kiitotien päältä juuri kriittisellä korkeudella 300m. Alkuun nosto oli n. 0.5m/s, mutta kun kerrankin kärsivällisesti jaksoin roikkua pikkunostossa, alkoi 600m kohdalla nostamaan 1.5m/s ja 700m kohdalla 3m/s. Nousin reiluun 900 metriin, kun nosto kuoli alta ja pilvenpohjat näyttivät lähenevän. Ajelin keskustan päälle hakemaan nostoa n. 0,5m/s laskevassa, mutta ei löytynyt. Vasemmalla kaarrolla kiitotien päälle, mutta en löytänyt enää sitä aikaisempaakaan nostoa, taisi olla kupla jossa vain poikkeuksellisen hyvin pysyin. Erikoista muuten tuossa 300m nousussa 900 metriin oli, että kiitotiellä, odotuspaikka Charlien tasolla oli nousun ajan tuore aviopari kuvattavana... :) Lennonjohto oli kiinni, mutta lennonjohtaja kuitenkin paikalla ja radion päässä. 400 metrin korkeudessa lennonsotkija sanoi jaksolle:"Oscar 773, ilmoita sijainti ja korkeus", siihen napakasti "Oscar seittemänseittemänkolme kiitotien päällä nostossa, 400 metriä" johon sain vastauksen:"Hyvä, kiitotiellä kuvaus käynnissä". Alasvilkaisu vahvisti tosiasian, siellä valkoinen puku lepatti tuulessa. Myöhemmin vielä jaksolla kuului pyyntö Lima Indian rullaamisesta kiitotielle rekvisiitaksi.

Kun nousun jälkeen valuin alaspäin, piti vielä radiolla varmistaa:"Purjelennon maa, 773, vieläkö morsiuspari on kiitotiellä?" Vastaukseksi kuului:"Hetken ovat vielä paikalla, lentoliikenne etusijalla". Tähän kuittasin:"Korkeus 600metriä, ei kiirettä". Kun korkeutta oli 500 metriä, kuului "Lima India vapauttaa kiitotien". Vielä viimeiset epätoivoiset noston etsimiset, mutta 300 metrin korkeudessa ilmoitin myötätuulen radalle 06 ja istutin koneen kiitotielle. Selänpääsyndrooma (jarrut levällään 10 metriin, jarrujen pienennys, loppuveto ja jarrut täysille) oli jo hieman hellittänyt, kun maltoin loppuliu'ussa pitää hieman pienempiä jarruja ja Junior pysähtyi juuri oikealla kohtaa.

Lennon pituudeksi tuli 43 minuuttia, joka on monelle muulle lyhyt räpsy, mutta omalle kohdalleni vielä "ihan hyvä". Vertauksena lupakirjan pari viikkoa sitten saanut pilotti, joka aikoo jo nyt 5 tunnin HC-aikalennolle! Nyt kun termiikkilentäminen alkaa onnistumaan jo takapuolituntumalla (lentoleirin jälkeen olen lentänyt varion audio täysin nollissa, KILY:n Puchaczissa kun ei ole audiota), voin alkaa havittelemaan vähän pidempiä lentoja ja aikanaan sitten matkaakin.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Selänpää ja muu lentotoiminta

Pienen tauon jälkeen jatketaan kirjoittelua.

Vietin siis kesäkuun viimeisen ja heinäkuun ensimmäisen viikonlopun Selänpäässä matkalentoleirillä. Itselleni leirin tarkoitus ei ollut matkan lentäminen, vaan vintturikelpuutuksen suorittaminen ja ensimmäistä kertaa vieraalta lentopaikalta toimiminen.

Leirin ensimmäisenä viikonloppuna en lentänyt kuin kaksi ensimmäistä koululentoa, sillä paikalla oli monia muita oppilaita, joilla ei taas ollut mahdollista tulla enää seuraavana viikonloppuna paikalle, joten annoin kiireellisempien hoitaa kelpparin alta pois.

Ensimmäiset kaksi lentoonlähtöä meni kyllä vähän sumussa, kiihtyvyys ja nousukulma olivat jotain niin "järkyttävää". Seuraavana viikonloppuna homma alkoi jo sujumaan, ja yhdeksännen lennon ollessa pakkotilanneharjoitus (lanka "poikki"), opettaja totesi onnistuneen laskun jälkeen, että kelpuutuskoulutus hyväksytty.

Kävin ottamassa KILY:n Juniorin ja ei muuta kun mäenlaskuun. Ensimmäisestä vinttauksesta pääsin 200 metrissä jonkinlaiseen kantavaan, joka muuttui hetken kuluttua puolen metrin nostoksi. Tässä roikotin 300 metriin asti, mutta nosto loppui siihen. Uutta ei löytynyt hakemallakaan, joten kone myötätuuleen ja uusi vinttaus. Enpä päässyt sittenkään keliin, mutta laskin vielä kolmannen mäenlaskun ja siitä saunaan.

Aamulla sitten pirteänä ensimmäisellä langalla ilmaan. Ensimmäisen kaarron jälkeen vastavalon suuntaan iski aivan järjetön päänsärky (minullahan ei vieläkään ollut aurinkolaseja). Ei auttanut muuta kuin ilmoittaa myötätuuli ja tulla laskuun. Eipä tullut päänsärystä loppua lääkkeistä huolimatta, joten sunnuntain lentäminen jäi tuohon yhteen räpsyyn.

Kokonaisuudessaan leiri oli todella positiivinen kokemus ja tulen kyllä uudestaankin!

Maanantaina menin sitten iltapäivästä Lappeenrannan kentälle ja keli oli aivan loistavaa! Ajeli miten halusi, koko ajan tuntui nostavan. Mutta taas, vastavaloa kohti ajettaessa iski sama päänsärky! Ai että korpesi tulla korvat paukkuen jarruilla alas, mutta ei ollut paljon vaihtoehtojakaan. Puolen tunnin keikaksi jäi tuo. Samalla tein päätöksen, että en lennä enää kertaakaan ennen kuin on ne aurinkolasit.

Sain onneksi pikatoimitusajalla optikolta silmälasien päälle tulevat lasit, johon vaihdettiin polarisoimattomat linssit. Eilen sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa ilmaan aurinkolasien kanssa. Keliä ei ollut, turbulenssia ja laskevaa kyllä senkin edestä. Tuuli oli myöskin lähes täysin radan sivuttainen ja puuskissa melko kova. Lento meni kuitenkin hyvin, ja vaikka keliä ei ollutkaan, niin hyvää sivutuuliharjoitusta tuli Juniorilla.

Selänpäästä vinttauksen jälkeen