Puchacz

Puchacz

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Pitkästä aikaa lentämässä

 

Eilen, 23.6.2014 tuli käytyä yksinään lentämässä lähes kuukauden tauon jälkeen. Tauolle jäi syyksi ensimmäinen todellinen arviointivirhe ilmassa. Toukokuun loppupuoliskolla lähdin Juniorilla ilmaan. Keli oli haastavampi kuin mikään missä olin ennen Juniorilla ollut. Ylätuulet oli kovia ja pinnassa vallitsi puuskittain kova ristituuli, joka kuitenkin pyöri termiikin vaikutuksessa, eli nostoja oli ja paljon. Taivas täynnä cumuluksia ja uusia kupli joka puolella.

Hinauksessa mentiin melko vuoristorataa todella voimakkaiden laskevien ja nostojen välissä. Irroitin kentän länsipuolelle raviradan päähän nostoon. Nousin hetkessä irroituskorkeudesta 500m 900m:n. Nosto alkoi heiketä ja päätin lähteä kentän pohjoispuolelle Rakuunamäen päälle tuttuun nostokohtaan, jossa oli kehittyvä, tummapohjainen pilvi. Koko matkan laski 1-2 m/s, mutta ei huolettanut koska olin varma nostoon pääsystä. Kun lähdin hakemaan nostoa Rakuunamäen päältä, korkeutta oli n. 700m. Mutta, ei löydy nostoa! Olen jälkeenpäinkin täysin varma, että nostoa siellä oli, mutta en löytänyt sitä mitenkään päin. Nyt korkeutta oli enää 600m ja päätin että kaiken turvallisuuden nimissä on parempi hakeutua ainakin lähemmäksi kiitotie 24:n myötätuuliosaa. Kaarsin nokan osoittamaan suoraan myötätuuliosan alkuun ja työnsin vauhtia, koska olin 2m/s laskevassa. Mutta ylätuuli oli voimistunut erittäin kovaksi. Koneen nopeusmittari näytti muistaakseni 140 km/h, mutta Junior oli käytännössä paikoillaan maahan nähden. Vario booasi ja näytti 3 m/s laskevaa. Käänsin nokan kiitotien suuntaisesti ja päätin lähteä takaisin raviradan nostoon. Polkaisin nokan tuulen suuntaisesti ja kone tuntui olevan lähes poikittain kulkusuuntaansa nähden. Silti painuin Saimaalle päin tuulen työntämänä. Loppujen lopuksi taiteilin koneen "ässämutkilla" raviradan päälle, jossa korkeutta taisi olla enää 400m. Tartuin nostoon ja kiipesin takaisin n. 800 metrin korkeuteen. Tuossa vaiheessa kun korkeutta oli enää 400m eikä noston toimivuudesta ollut täyttä taetta, syke oli varmasti 160:n paremmalla puolella ja hiki virtasi, vaikka ei mikään kuuma päivä ollutkaan. Nosto oli hyvin laaja ja riitti, kun ajeli sinne päin. Lähes kokonaan nopeudesta ja asennosta riippumatta nosti 4m/s. Hinauspilottimme nyki juuri kaksipaikkaistamme taivaalle ja näki minun ajelevan poispäin nostosta, myötätuuliosalle. Hän totesikin radiolla, että jää nyt hyvä mies nostoon. Totesin että aikataulut ei anna periksi, pitää lähteä laskuun. Juniorilla oli vielä lisäksi varaus toiselle pilotille, jolle olin luvannut että tulen laskuun ennen kuin hinaukset loppuvat.


Ajelin siis kohti myötätuuliosaa. Kaksi moottorikonetta Malmilta pärähti TMA:n rajan lähelle. Ilmoittelinkin näille, että purjekone 773 suunnittelemassa laskua. Tässä vaiheessa tuli taas arviointi- ja/tai ajatusvirhe. Olisi pitänyt ymmärtää, että kun lähellä oli noin voimakas nosto, on laskevankin löydyttävä jostain läheltä. Kun korkeutta oli vielä 800m, päätin että teen muutaman odotuskaarron jossa pudottelen korkeuksia ennen myötätuulelle siirtymistä. Siitähän se laskeva löytyi, heti kentän lounaisesta nurkasta, kun olin alkanut kaarron. Varion neula vääntyi lähes ympäri ja surullisen kuuloinen "booooooooo" täytti kabiinin. Korkeusmittari valui alaspäin silmissä ja kun koneen nokka oli juuri 180 astetta väärässä suunnassa, korkeusmittari näytti 300 metriä, tässä vaiheessa kyllä korvat paukkui. Tein jyrkän kaarron ympäri ja ilmoitin myötätuuliosan. Olin vasta myötätuulen alussa, kun korkeusmittarissa oli n. 200 metriä ja laskeva tiputti konetta 4m/s vauhdilla. Asemarakennuksen päällä oli vauhtia 140km/h ja korkeutta 150m. Päätin, jälkeenpäin ajatellen onneksi, lyhentää laskukierroksen, sillä muuten en pääsisi enää kaartamaan kiitotielle. Kaarsin hyvin jyrkästi Junnun kiitotien suuntaiseksi ja avasin lentojarrut. Sitten polkaisin nokan tuulen suuntaan vasemmalle ja tulin melko voimakkain jarruin vähän reilu 100km/h vauhdilla lähelle kentän pintaan. Nyt enää loppuveto, kone suoraksi ja istuttaminen. Kone istui melko nätisti kiitotiehen ja alkoi maakiito. Kaiken jännittämisen lomassa unohdin vetää konetta ja nokkahan siinä vähän pussasi maata. Hinauspilotti oli juuri laskussa ja muistutti radiolla vedon pitämisestä. Koneelle ei onneksi mitään vauriota tullut.

Tästä säikähtäneenä sitten lentäminen jäi, kun odottelin rauhallista keliä, mitä ei kolmeen viikkoon oikeastaan ollut, silloin kun oli hinauksiin mahdollisuus. Kävin yhden lennon välissä opettajan kanssa Puchaczilla, joka totesi lentämisen tasoni olevan täysin riittävä, että eikun puikkoihin vaan.

Eilen sitten tuulet olivat tyyniä ja ihan pientä nostoakin löytyi. Junnulla oli varaus klo 12.00 ja lisäksi purjelento-oppilaamme oli halukas lentämään tyypit Junnuun. Päätin, että nyt menen sitten vaikka Puchaczilla. Menin Puhkulla ja kyllähän se hyvin meni! :) Pientä nostoa löytyi, mutta en jäänyt Puhkulla siihen kiinni. Vähän aikaa maisemien katselua ja sitten oli korkeutta 350m. Päätin, että nyt lähden ainakin ajoissa kierrokseen, laskettelen jarruilla sitten myötätuulessa. Kierros ja lasku onnistui todella hyvin.

Seuraavaksi sitten lentämistä on tiedossa Selänpään lentoleirillä, jossa aion kartuttaa mahdollisimman paljon kokemusta peruslentämiseen ja hoitaa samalla vintturikelpparin. Töiden takia en voi olla siellä kuin molemmat viikonloput, mutta siinä ehtinee lentämään jo riittävästi. Ensi vuonna pitää järjestellä lomat niin että pääsen koko viikoksi sinne.