Omalta osaltani kausi käynnistyi eilen
kevättarkkarilla. Alun perin tarkoitus oli lentää kevättarkkari jo
viikonloppuna, mutta kelin epävakaisuuden (kuurot piirittivät kenttää
koko lentopäivän ajan) jätin menemättä koska halusin päästä termiikkiin
kiinni jotta saisin saisin tuntumaa lentämiseen mahdollisimman paljon
takaisin. Jännitys ennen lentoonlähtöä oli jostain syystä todella
korkealla. Kentänpinnassa lämpötila oli 4 celsiusta, mutta jännityksen
aiheuttamana minusta tuntui kuin olisi saunan lauteilla istunut.
Tutun
kaavan mukaan lähdettiin työntämään opettajan kanssa konetta
odotukseen. Opettaja lähti tottumuksesta työntämään konetta
odotuspaikalle Charlie, eli normaalille kiitotie 24:n odotuspaikalle.
Tuuli kävi kuitenkin selvästi kiitotien 06 vastaisesti. Minä tuppisuuna
olin tietenkin kiltisti kommentoimatta opettajan valintaa

Rahtiplatan (kerhoplatan ja Charlien välissä) kohdalla hän kuitenkin
vilkaisi tuulipussia ja myönsi virheensä. Aloin jo valmistautumaan
koneen ympärikääntöä takaisin päin vanhalle huoltotielle, jotta pääsemme
starttaamaan 06:lta. Hannu kuitenkin totesi, että eipä tässä mitään,
tehdään myötätuulistartti, sen verran heikkoa on tuuli

Itsehän en ole ikinä startannut myötätuuleen ja nyt alkoi todella
jännittämään. Työnnettiin siis kone loppuun asti odotuspaikalle.
Seuraava ongelma iski kun purjelentokurssilaista, joka oli myös tulossa
lentämään, ei näkynyt eikä kuulunut. Hannu totesi normaaliin
rauhalliseen tapaansa:"Sittenhä myö startataan siipi maassa jos ei
kaveria näy". Nyt ei tullut enää sanaa suusta ulos...

Kaikki kuitenkin kääntyi minun kannaltani paremmaksi, siipimies
saapuikin paikalle ja koekäytön jälkeen hinuri totesi että lähdetään
06:lta, työnnetään Puhku Charliesta takaisinpäin lähtöpaikalle.
Kone
oli kiitotien suuntaisesti, tuuli melko rauhallinen ja kuomu kiinni,
lentoonlähtötarkastus tehty. Köysi kireellä radiosta kuului tuttu
ilmoitus "Lappeenrannan liikenne, Oscar Lima India suorittaa
lentoonlähdön kiitotie 06 hinaukseen". Tuo oli nyt siis se kohta kun
jännitys oli (asteikolla 1-10) n. 12. Mutta heti, kun kone oli
liikkeellä, huomasin että tämähän sujuu ihan vanhaan mallliin!

Ei turhaan muut sanoneet, että lentäminen on verrattavissa
polkupyörällä ajoon. Kun sen kerran oppii, ei sitä kovin helpolla
unohda. Pieni veto päällä, Puhku nousi pääpyörälle ja ajastaan kellumaan
muutaman metrin korkeuteen. Hinaus meni ihan kuin ennenkin. Irroituksen
jälkeen oli pientä hapuilua nokan asennon kanssa, mutta ei mitään maata
kaatavaa. Lentelin normaalikaartoja oikealle ja vasemmalle ja hieman
vaaputeltiin. Parin kymmenen minuutin jälkeen totesin, että mie taisin
ajaa kaikkien nostojen vierestä, kun en päässyt kuin muutamaan metriseen
hetkeksi kiinni. Korkeutta 250 metriä ja kääntö myötätuuliosalle.
Radioon tutut ilmoitukset ja perusosan kautta finaaliin. Lasku onnistui
ihan ok, maakosketus oli ehkä hieman normaalia kovempi. Laskun jälkeen
opettaja totesi, että hyvin meni, lentotaito riittävä omatoimiseen
lentämiseen.
Laskun jälkeen fiilis oli parempi mitä aikoihin!

Tiedän, että nämä ovat pieniä juttuja konkareille, mutta minulle
merkitys oli todella suuri, kun koko talven jännitin että mitenhän se
ensimmäinen lento talven jälkeen nyt sujuukaan...
Lappeenrantaan
on luvattu koko loppuviikoksi pelkkää vesisadetta, eli ensi viikolle
menee seuraava kerta. Vielä olen sitä mieltä, että käyn yhden vedon
lentämässä opettajan kanssa, sitten voisin siirtyä takaisin Junnulla
lentämiseen.
Palaamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti