Omalta osaltani kausi käynnistyi eilen kevättarkkarilla. Alun perin tarkoitus oli lentää kevättarkkari jo viikonloppuna, mutta kelin epävakaisuuden (kuurot piirittivät kenttää koko lentopäivän ajan) jätin menemättä koska halusin päästä termiikkiin kiinni jotta saisin saisin tuntumaa lentämiseen mahdollisimman paljon takaisin. Jännitys ennen lentoonlähtöä oli jostain syystä todella korkealla. Kentänpinnassa lämpötila oli 4 celsiusta, mutta jännityksen aiheuttamana minusta tuntui kuin olisi saunan lauteilla istunut.

Tutun kaavan mukaan lähdettiin työntämään opettajan kanssa konetta odotukseen. Opettaja lähti tottumuksesta työntämään konetta odotuspaikalle Charlie, eli normaalille kiitotie 24:n odotuspaikalle. Tuuli kävi kuitenkin selvästi kiitotien 06 vastaisesti. Minä tuppisuuna olin tietenkin kiltisti kommentoimatta opettajan valintaa Rahtiplatan (kerhoplatan ja Charlien välissä) kohdalla hän kuitenkin vilkaisi tuulipussia ja myönsi virheensä. Aloin jo valmistautumaan koneen ympärikääntöä takaisin päin vanhalle huoltotielle, jotta pääsemme starttaamaan 06:lta. Hannu kuitenkin totesi, että eipä tässä mitään, tehdään myötätuulistartti, sen verran heikkoa on tuuli Itsehän en ole ikinä startannut myötätuuleen ja nyt alkoi todella jännittämään. Työnnettiin siis kone loppuun asti odotuspaikalle. Seuraava ongelma iski kun purjelentokurssilaista, joka oli myös tulossa lentämään, ei näkynyt eikä kuulunut. Hannu totesi normaaliin rauhalliseen tapaansa:"Sittenhä myö startataan siipi maassa jos ei kaveria näy". Nyt ei tullut enää sanaa suusta ulos... Kaikki kuitenkin kääntyi minun kannaltani paremmaksi, siipimies saapuikin paikalle ja koekäytön jälkeen hinuri totesi että lähdetään 06:lta, työnnetään Puhku Charliesta takaisinpäin lähtöpaikalle.

Kone oli kiitotien suuntaisesti, tuuli melko rauhallinen ja kuomu kiinni, lentoonlähtötarkastus tehty. Köysi kireellä radiosta kuului tuttu ilmoitus "Lappeenrannan liikenne, Oscar Lima India suorittaa lentoonlähdön kiitotie 06 hinaukseen". Tuo oli nyt siis se kohta kun jännitys oli (asteikolla 1-10) n. 12. Mutta heti, kun kone oli liikkeellä, huomasin että tämähän sujuu ihan vanhaan mallliin! Ei turhaan muut sanoneet, että lentäminen on verrattavissa polkupyörällä ajoon. Kun sen kerran oppii, ei sitä kovin helpolla unohda. Pieni veto päällä, Puhku nousi pääpyörälle ja ajastaan kellumaan muutaman metrin korkeuteen. Hinaus meni ihan kuin ennenkin. Irroituksen jälkeen oli pientä hapuilua nokan asennon kanssa, mutta ei mitään maata kaatavaa. Lentelin normaalikaartoja oikealle ja vasemmalle ja hieman vaaputeltiin. Parin kymmenen minuutin jälkeen totesin, että mie taisin ajaa kaikkien nostojen vierestä, kun en päässyt kuin muutamaan metriseen hetkeksi kiinni. Korkeutta 250 metriä ja kääntö myötätuuliosalle. Radioon tutut ilmoitukset ja perusosan kautta finaaliin. Lasku onnistui ihan ok, maakosketus oli ehkä hieman normaalia kovempi. Laskun jälkeen opettaja totesi, että hyvin meni, lentotaito riittävä omatoimiseen lentämiseen.

Laskun jälkeen fiilis oli parempi mitä aikoihin! Tiedän, että nämä ovat pieniä juttuja konkareille, mutta minulle merkitys oli todella suuri, kun koko talven jännitin että mitenhän se ensimmäinen lento talven jälkeen nyt sujuukaan...

Lappeenrantaan on luvattu koko loppuviikoksi pelkkää vesisadetta, eli ensi viikolle menee seuraava kerta. Vielä olen sitä mieltä, että käyn yhden vedon lentämässä opettajan kanssa, sitten voisin siirtyä takaisin Junnulla lentämiseen.

Palaamisiin!