Puchacz

Puchacz

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lauantain 26.7. lentelyä ja avioparin väistelyä

Lauantaina tuli taas ajeltua yksi kentänkiertokeikka. Lähdin hinurin perään puolenpäivän jälkeen Juniorilla. Irroitin 420 metrissä ja pienen haparoimisen ja 100m korkeudenpudotuksen jälkeen piti alkaa todella etsimään nostoa tai suunnittelemaan laskua.

Nosto löytyikin kiitotien päältä juuri kriittisellä korkeudella 300m. Alkuun nosto oli n. 0.5m/s, mutta kun kerrankin kärsivällisesti jaksoin roikkua pikkunostossa, alkoi 600m kohdalla nostamaan 1.5m/s ja 700m kohdalla 3m/s. Nousin reiluun 900 metriin, kun nosto kuoli alta ja pilvenpohjat näyttivät lähenevän. Ajelin keskustan päälle hakemaan nostoa n. 0,5m/s laskevassa, mutta ei löytynyt. Vasemmalla kaarrolla kiitotien päälle, mutta en löytänyt enää sitä aikaisempaakaan nostoa, taisi olla kupla jossa vain poikkeuksellisen hyvin pysyin. Erikoista muuten tuossa 300m nousussa 900 metriin oli, että kiitotiellä, odotuspaikka Charlien tasolla oli nousun ajan tuore aviopari kuvattavana... :) Lennonjohto oli kiinni, mutta lennonjohtaja kuitenkin paikalla ja radion päässä. 400 metrin korkeudessa lennonsotkija sanoi jaksolle:"Oscar 773, ilmoita sijainti ja korkeus", siihen napakasti "Oscar seittemänseittemänkolme kiitotien päällä nostossa, 400 metriä" johon sain vastauksen:"Hyvä, kiitotiellä kuvaus käynnissä". Alasvilkaisu vahvisti tosiasian, siellä valkoinen puku lepatti tuulessa. Myöhemmin vielä jaksolla kuului pyyntö Lima Indian rullaamisesta kiitotielle rekvisiitaksi.

Kun nousun jälkeen valuin alaspäin, piti vielä radiolla varmistaa:"Purjelennon maa, 773, vieläkö morsiuspari on kiitotiellä?" Vastaukseksi kuului:"Hetken ovat vielä paikalla, lentoliikenne etusijalla". Tähän kuittasin:"Korkeus 600metriä, ei kiirettä". Kun korkeutta oli 500 metriä, kuului "Lima India vapauttaa kiitotien". Vielä viimeiset epätoivoiset noston etsimiset, mutta 300 metrin korkeudessa ilmoitin myötätuulen radalle 06 ja istutin koneen kiitotielle. Selänpääsyndrooma (jarrut levällään 10 metriin, jarrujen pienennys, loppuveto ja jarrut täysille) oli jo hieman hellittänyt, kun maltoin loppuliu'ussa pitää hieman pienempiä jarruja ja Junior pysähtyi juuri oikealla kohtaa.

Lennon pituudeksi tuli 43 minuuttia, joka on monelle muulle lyhyt räpsy, mutta omalle kohdalleni vielä "ihan hyvä". Vertauksena lupakirjan pari viikkoa sitten saanut pilotti, joka aikoo jo nyt 5 tunnin HC-aikalennolle! Nyt kun termiikkilentäminen alkaa onnistumaan jo takapuolituntumalla (lentoleirin jälkeen olen lentänyt varion audio täysin nollissa, KILY:n Puchaczissa kun ei ole audiota), voin alkaa havittelemaan vähän pidempiä lentoja ja aikanaan sitten matkaakin.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Selänpää ja muu lentotoiminta

Pienen tauon jälkeen jatketaan kirjoittelua.

Vietin siis kesäkuun viimeisen ja heinäkuun ensimmäisen viikonlopun Selänpäässä matkalentoleirillä. Itselleni leirin tarkoitus ei ollut matkan lentäminen, vaan vintturikelpuutuksen suorittaminen ja ensimmäistä kertaa vieraalta lentopaikalta toimiminen.

Leirin ensimmäisenä viikonloppuna en lentänyt kuin kaksi ensimmäistä koululentoa, sillä paikalla oli monia muita oppilaita, joilla ei taas ollut mahdollista tulla enää seuraavana viikonloppuna paikalle, joten annoin kiireellisempien hoitaa kelpparin alta pois.

Ensimmäiset kaksi lentoonlähtöä meni kyllä vähän sumussa, kiihtyvyys ja nousukulma olivat jotain niin "järkyttävää". Seuraavana viikonloppuna homma alkoi jo sujumaan, ja yhdeksännen lennon ollessa pakkotilanneharjoitus (lanka "poikki"), opettaja totesi onnistuneen laskun jälkeen, että kelpuutuskoulutus hyväksytty.

Kävin ottamassa KILY:n Juniorin ja ei muuta kun mäenlaskuun. Ensimmäisestä vinttauksesta pääsin 200 metrissä jonkinlaiseen kantavaan, joka muuttui hetken kuluttua puolen metrin nostoksi. Tässä roikotin 300 metriin asti, mutta nosto loppui siihen. Uutta ei löytynyt hakemallakaan, joten kone myötätuuleen ja uusi vinttaus. Enpä päässyt sittenkään keliin, mutta laskin vielä kolmannen mäenlaskun ja siitä saunaan.

Aamulla sitten pirteänä ensimmäisellä langalla ilmaan. Ensimmäisen kaarron jälkeen vastavalon suuntaan iski aivan järjetön päänsärky (minullahan ei vieläkään ollut aurinkolaseja). Ei auttanut muuta kuin ilmoittaa myötätuuli ja tulla laskuun. Eipä tullut päänsärystä loppua lääkkeistä huolimatta, joten sunnuntain lentäminen jäi tuohon yhteen räpsyyn.

Kokonaisuudessaan leiri oli todella positiivinen kokemus ja tulen kyllä uudestaankin!

Maanantaina menin sitten iltapäivästä Lappeenrannan kentälle ja keli oli aivan loistavaa! Ajeli miten halusi, koko ajan tuntui nostavan. Mutta taas, vastavaloa kohti ajettaessa iski sama päänsärky! Ai että korpesi tulla korvat paukkuen jarruilla alas, mutta ei ollut paljon vaihtoehtojakaan. Puolen tunnin keikaksi jäi tuo. Samalla tein päätöksen, että en lennä enää kertaakaan ennen kuin on ne aurinkolasit.

Sain onneksi pikatoimitusajalla optikolta silmälasien päälle tulevat lasit, johon vaihdettiin polarisoimattomat linssit. Eilen sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa ilmaan aurinkolasien kanssa. Keliä ei ollut, turbulenssia ja laskevaa kyllä senkin edestä. Tuuli oli myöskin lähes täysin radan sivuttainen ja puuskissa melko kova. Lento meni kuitenkin hyvin, ja vaikka keliä ei ollutkaan, niin hyvää sivutuuliharjoitusta tuli Juniorilla.

Selänpäästä vinttauksen jälkeen

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Pitkästä aikaa lentämässä

 

Eilen, 23.6.2014 tuli käytyä yksinään lentämässä lähes kuukauden tauon jälkeen. Tauolle jäi syyksi ensimmäinen todellinen arviointivirhe ilmassa. Toukokuun loppupuoliskolla lähdin Juniorilla ilmaan. Keli oli haastavampi kuin mikään missä olin ennen Juniorilla ollut. Ylätuulet oli kovia ja pinnassa vallitsi puuskittain kova ristituuli, joka kuitenkin pyöri termiikin vaikutuksessa, eli nostoja oli ja paljon. Taivas täynnä cumuluksia ja uusia kupli joka puolella.

Hinauksessa mentiin melko vuoristorataa todella voimakkaiden laskevien ja nostojen välissä. Irroitin kentän länsipuolelle raviradan päähän nostoon. Nousin hetkessä irroituskorkeudesta 500m 900m:n. Nosto alkoi heiketä ja päätin lähteä kentän pohjoispuolelle Rakuunamäen päälle tuttuun nostokohtaan, jossa oli kehittyvä, tummapohjainen pilvi. Koko matkan laski 1-2 m/s, mutta ei huolettanut koska olin varma nostoon pääsystä. Kun lähdin hakemaan nostoa Rakuunamäen päältä, korkeutta oli n. 700m. Mutta, ei löydy nostoa! Olen jälkeenpäinkin täysin varma, että nostoa siellä oli, mutta en löytänyt sitä mitenkään päin. Nyt korkeutta oli enää 600m ja päätin että kaiken turvallisuuden nimissä on parempi hakeutua ainakin lähemmäksi kiitotie 24:n myötätuuliosaa. Kaarsin nokan osoittamaan suoraan myötätuuliosan alkuun ja työnsin vauhtia, koska olin 2m/s laskevassa. Mutta ylätuuli oli voimistunut erittäin kovaksi. Koneen nopeusmittari näytti muistaakseni 140 km/h, mutta Junior oli käytännössä paikoillaan maahan nähden. Vario booasi ja näytti 3 m/s laskevaa. Käänsin nokan kiitotien suuntaisesti ja päätin lähteä takaisin raviradan nostoon. Polkaisin nokan tuulen suuntaisesti ja kone tuntui olevan lähes poikittain kulkusuuntaansa nähden. Silti painuin Saimaalle päin tuulen työntämänä. Loppujen lopuksi taiteilin koneen "ässämutkilla" raviradan päälle, jossa korkeutta taisi olla enää 400m. Tartuin nostoon ja kiipesin takaisin n. 800 metrin korkeuteen. Tuossa vaiheessa kun korkeutta oli enää 400m eikä noston toimivuudesta ollut täyttä taetta, syke oli varmasti 160:n paremmalla puolella ja hiki virtasi, vaikka ei mikään kuuma päivä ollutkaan. Nosto oli hyvin laaja ja riitti, kun ajeli sinne päin. Lähes kokonaan nopeudesta ja asennosta riippumatta nosti 4m/s. Hinauspilottimme nyki juuri kaksipaikkaistamme taivaalle ja näki minun ajelevan poispäin nostosta, myötätuuliosalle. Hän totesikin radiolla, että jää nyt hyvä mies nostoon. Totesin että aikataulut ei anna periksi, pitää lähteä laskuun. Juniorilla oli vielä lisäksi varaus toiselle pilotille, jolle olin luvannut että tulen laskuun ennen kuin hinaukset loppuvat.


Ajelin siis kohti myötätuuliosaa. Kaksi moottorikonetta Malmilta pärähti TMA:n rajan lähelle. Ilmoittelinkin näille, että purjekone 773 suunnittelemassa laskua. Tässä vaiheessa tuli taas arviointi- ja/tai ajatusvirhe. Olisi pitänyt ymmärtää, että kun lähellä oli noin voimakas nosto, on laskevankin löydyttävä jostain läheltä. Kun korkeutta oli vielä 800m, päätin että teen muutaman odotuskaarron jossa pudottelen korkeuksia ennen myötätuulelle siirtymistä. Siitähän se laskeva löytyi, heti kentän lounaisesta nurkasta, kun olin alkanut kaarron. Varion neula vääntyi lähes ympäri ja surullisen kuuloinen "booooooooo" täytti kabiinin. Korkeusmittari valui alaspäin silmissä ja kun koneen nokka oli juuri 180 astetta väärässä suunnassa, korkeusmittari näytti 300 metriä, tässä vaiheessa kyllä korvat paukkui. Tein jyrkän kaarron ympäri ja ilmoitin myötätuuliosan. Olin vasta myötätuulen alussa, kun korkeusmittarissa oli n. 200 metriä ja laskeva tiputti konetta 4m/s vauhdilla. Asemarakennuksen päällä oli vauhtia 140km/h ja korkeutta 150m. Päätin, jälkeenpäin ajatellen onneksi, lyhentää laskukierroksen, sillä muuten en pääsisi enää kaartamaan kiitotielle. Kaarsin hyvin jyrkästi Junnun kiitotien suuntaiseksi ja avasin lentojarrut. Sitten polkaisin nokan tuulen suuntaan vasemmalle ja tulin melko voimakkain jarruin vähän reilu 100km/h vauhdilla lähelle kentän pintaan. Nyt enää loppuveto, kone suoraksi ja istuttaminen. Kone istui melko nätisti kiitotiehen ja alkoi maakiito. Kaiken jännittämisen lomassa unohdin vetää konetta ja nokkahan siinä vähän pussasi maata. Hinauspilotti oli juuri laskussa ja muistutti radiolla vedon pitämisestä. Koneelle ei onneksi mitään vauriota tullut.

Tästä säikähtäneenä sitten lentäminen jäi, kun odottelin rauhallista keliä, mitä ei kolmeen viikkoon oikeastaan ollut, silloin kun oli hinauksiin mahdollisuus. Kävin yhden lennon välissä opettajan kanssa Puchaczilla, joka totesi lentämisen tasoni olevan täysin riittävä, että eikun puikkoihin vaan.

Eilen sitten tuulet olivat tyyniä ja ihan pientä nostoakin löytyi. Junnulla oli varaus klo 12.00 ja lisäksi purjelento-oppilaamme oli halukas lentämään tyypit Junnuun. Päätin, että nyt menen sitten vaikka Puchaczilla. Menin Puhkulla ja kyllähän se hyvin meni! :) Pientä nostoa löytyi, mutta en jäänyt Puhkulla siihen kiinni. Vähän aikaa maisemien katselua ja sitten oli korkeutta 350m. Päätin, että nyt lähden ainakin ajoissa kierrokseen, laskettelen jarruilla sitten myötätuulessa. Kierros ja lasku onnistui todella hyvin.

Seuraavaksi sitten lentämistä on tiedossa Selänpään lentoleirillä, jossa aion kartuttaa mahdollisimman paljon kokemusta peruslentämiseen ja hoitaa samalla vintturikelpparin. Töiden takia en voi olla siellä kuin molemmat viikonloput, mutta siinä ehtinee lentämään jo riittävästi. Ensi vuonna pitää järjestellä lomat niin että pääsen koko viikoksi sinne.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kauden 2014 avaus

Kausi 2014 avattu omalta osaltani virallisesti eilen klo 16.25!

Eli ensimmäinen yksinlento keväältä takana, Juniorilla. Lento itsessään meni hyvin, ehkä teknisesti paremmin kuin mikään aiempi. Nostoon keskityksessä oli vähän haparoimista mutta kiipesin kyllä vähän ylöspäin. Tuolla lennolla oli suurempi merkitys siinä, että lensin. Mietin pitkään kentänlaidassa lähtemistä ja katselin kateellisena kun muut lentelivät.

Aiemmin päivästä kävin vielä kertaalleen opettajan kanssa (eri opettaja kuin kevätkertauksella) Puhkulla pyörimässä. Se lento jos mikä meni pieleen, taas tuli tunne kuin kaikki olisi unohtunut. Kevätkertauksella kun taas tuntui että kaikki sujui niin kuin kuuluikin. Opettajan lennon jälkeinen kommentti kuitenkin oli, että ihan hyvin voin lentää itsekseni.

Aikani arvottuani radiosta kuului Juniorin ilmoitus myötätuuliosasta ja hinurimme kysyi kuppilassa, että eikös se tuo 773 ollut millä sinä lennät seuraavaksi? Sekunnin mietin ja totesin, että kyllä se on joo, mennään vaan.

Tuuli puhalsi hieman vinoon kiitotiestä, mutta en antanut sen haitata. Ei tämä ensimmäinen sivutuulistartti ole. Heti kun Junnu lähti kellumaan, poljin varovasti nokkaa tuulta kohti ja huomasin että tämähän menee juuri niin kuin kuuluukin! :)

Kävin pyörimässä raviradan ja keskustan päällä. Löysin nostoja, mutta keskittämisessä tuli ongelma. Hahmotin kyllä noston keskikohdan, mutta onnistuin silti ajelemaan tyylikkäästi aina sivuun ja jouduin laskevan puolelle. Lopulta korkeutta oli 300 metriä, ilmoitus radioon myötätuuliosasta ja laskua sorvaamaan. Tuulen suunta pinnassa oli pysynyt lähes samassa, ja taas poljin nokkaa tuulta kohti. Kevyin jarruin lähelle kentän pintaa, loppuveto ja Junnu istui nätisti kenttään. Sitten kun vielä maakiito onnistui vanhaan malliin, olo oli huojentuneempi lennon jälkeen kuin koskaan aiemmin. Ei missään nimessä sillä tavalla huojentuneempi, että olisin pelännyt neuroottisesti jonkun menevän pieleen. Jos olisin pelännyt, en olisi lähtenyt lennolle. Tiesin kyllä tarkalleen pystyväni lentämään turvallisesti ja eilinen päivä vahvisti tätä vielä entisestään. Nyt alkaa olemaan vihdoin aika keskittyä todella termiikkilentämiseen ja ehkä aikanaan sitten matkalentoihin, kun päällikkötiimaa on tarpeeksi.

Jos kelit suosivat, toiminta jatkuu alkavan viikon aikana.








keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Omalta osaltani kausi käynnistyi eilen kevättarkkarilla. Alun perin tarkoitus oli lentää kevättarkkari jo viikonloppuna, mutta kelin epävakaisuuden (kuurot piirittivät kenttää koko lentopäivän ajan) jätin menemättä koska halusin päästä termiikkiin kiinni jotta saisin saisin tuntumaa lentämiseen mahdollisimman paljon takaisin. Jännitys ennen lentoonlähtöä oli jostain syystä todella korkealla. Kentänpinnassa lämpötila oli 4 celsiusta, mutta jännityksen aiheuttamana minusta tuntui kuin olisi saunan lauteilla istunut.

Tutun kaavan mukaan lähdettiin työntämään opettajan kanssa konetta odotukseen. Opettaja lähti tottumuksesta työntämään konetta odotuspaikalle Charlie, eli normaalille kiitotie 24:n odotuspaikalle. Tuuli kävi kuitenkin selvästi kiitotien 06 vastaisesti. Minä tuppisuuna olin tietenkin kiltisti kommentoimatta opettajan valintaa :lol: Rahtiplatan (kerhoplatan ja Charlien välissä) kohdalla hän kuitenkin vilkaisi tuulipussia ja myönsi virheensä. Aloin jo valmistautumaan koneen ympärikääntöä takaisin päin vanhalle huoltotielle, jotta pääsemme starttaamaan 06:lta. Hannu kuitenkin totesi, että eipä tässä mitään, tehdään myötätuulistartti, sen verran heikkoa on tuuli :shock: Itsehän en ole ikinä startannut myötätuuleen ja nyt alkoi todella jännittämään. Työnnettiin siis kone loppuun asti odotuspaikalle. Seuraava ongelma iski kun purjelentokurssilaista, joka oli myös tulossa lentämään, ei näkynyt eikä kuulunut. Hannu totesi normaaliin rauhalliseen tapaansa:"Sittenhä myö startataan siipi maassa jos ei kaveria näy". Nyt ei tullut enää sanaa suusta ulos... :mrgreen: Kaikki kuitenkin kääntyi minun kannaltani paremmaksi, siipimies saapuikin paikalle ja koekäytön jälkeen hinuri totesi että lähdetään 06:lta, työnnetään Puhku Charliesta takaisinpäin lähtöpaikalle.

Kone oli kiitotien suuntaisesti, tuuli melko rauhallinen ja kuomu kiinni, lentoonlähtötarkastus tehty. Köysi kireellä radiosta kuului tuttu ilmoitus "Lappeenrannan liikenne, Oscar Lima India suorittaa lentoonlähdön kiitotie 06 hinaukseen". Tuo oli nyt siis se kohta kun jännitys oli (asteikolla 1-10) n. 12. Mutta heti, kun kone oli liikkeellä, huomasin että tämähän sujuu ihan vanhaan mallliin! :o Ei turhaan muut sanoneet, että lentäminen on verrattavissa polkupyörällä ajoon. Kun sen kerran oppii, ei sitä kovin helpolla unohda. Pieni veto päällä, Puhku nousi pääpyörälle ja ajastaan kellumaan muutaman metrin korkeuteen. Hinaus meni ihan kuin ennenkin. Irroituksen jälkeen oli pientä hapuilua nokan asennon kanssa, mutta ei mitään maata kaatavaa. Lentelin normaalikaartoja oikealle ja vasemmalle ja hieman vaaputeltiin. Parin kymmenen minuutin jälkeen totesin, että mie taisin ajaa kaikkien nostojen vierestä, kun en päässyt kuin muutamaan metriseen hetkeksi kiinni. Korkeutta 250 metriä ja kääntö myötätuuliosalle. Radioon tutut ilmoitukset ja perusosan kautta finaaliin. Lasku onnistui ihan ok, maakosketus oli ehkä hieman normaalia kovempi. Laskun jälkeen opettaja totesi, että hyvin meni, lentotaito riittävä omatoimiseen lentämiseen.

Laskun jälkeen fiilis oli parempi mitä aikoihin! :) Tiedän, että nämä ovat pieniä juttuja konkareille, mutta minulle merkitys oli todella suuri, kun koko talven jännitin että mitenhän se ensimmäinen lento talven jälkeen nyt sujuukaan... :roll:

Lappeenrantaan on luvattu koko loppuviikoksi pelkkää vesisadetta, eli ensi viikolle menee seuraava kerta. Vielä olen sitä mieltä, että käyn yhden vedon lentämässä opettajan kanssa, sitten voisin siirtyä takaisin Junnulla lentämiseen.

Palaamisiin!
Terve!

Kirjoitellaan tänne pitkästä aikaa.

Lentotoiminnassa, niin maalla kuin ilmassa, on nyt luonnollisesti ollut melko hiljaista. Syksyllä lupakirjan saannin jälkeen kävin yhden pikaisen vedon vetämässä Junnulla. Kaikki meni jo totutusti enkä mitään häslinkiä saanut aikaan. Keliä ei ollut, mutta kun vielä viimeiset päivät ennen myrskyjen alkua antoivat mahdollisuuden lentää, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Kelit kehittyivät kyllä vielä tämän jälkeen, sillä meidän viimeinenkin kesän kurssilainen sai lupakirjan marraskuun puolella! Itsellä tämä valitettava realiteetti, työnteko, imaisi kaiken pienenkin mahdollisuuden lentämiseen.

Huoltotoimintaan en ole vielä osallistunut. Kerhon ASW:ssä on muutamia pikkuhommia hoidettavana ja "jotain tartteis tehä". Onneksi töistä tulee nyt höllää melko paljon ja pystyy keskittymään paljon enemmän tähänkin asiaan. Onneksi kaveriksi ja mentoriksi huoltoon on tulossa ex-oululainen J. Asikkala. Saattaa jäädä jotain muistiin 8)

Kerhon yleiskokouksessa syksyllä minut valittiin hallituksen varajäseneksi, joten "pääsen" hoitamaan yleiset juoksevat hommat ja kokouksissa sihteerin tehtävät. Nämä hommat tunnetusti ovat niitä että se kuka suostuu niin pääsee kyllä tekemään, jonoa ei ole :mrgreen: Nämä hommat otin vastaan, kun erikseen kysyttiin ja olen aina suhtautunut vapaaehtoiseen yhdistystoimintaan positiivisesti.

Suomen talven huono suhdanne jatkuu Kaakossa silmänkantamattomiin. Nollakeliä ja vesisadetta. Toivokaamme siis aikaista kevättä termiikkeineen! Tätä menoa kun jatkuu muutama vuosi lentokelin kannalta positiiviseen suuntaan, on meillä ympärivuotinen lentokausi... :idea:
Terve kaikille!

Nyt on fiilis sata!

Lainaa:
Tarkastettava ON osoittanut hyväksyttävää tietopuolista tuntemusta ja lentotaitoa sekä menetelmien hallintaa. Esitän, että tarkastetulle MYÖNNETÄÄN purjelentäjän lupakirja.


Eli tarkastuslento meni eilen läpi ja (yllättäen) melko hyvin arvosanoin. Lauantainen koulutarkastuslento taas meni aivan totaalisen pieleen. Tuntui kun kaikki olisi unohtunut yhtäkkiä kun opettaja tuli takaosastolle.

Jännitti enemmän kuin varmaan koskaan tuo eilinen tarkastuslento. Tietopuolisessa kuulustelussa en muistanut onko turva-alue kiitotiestä 30m vai 60m, hinauksessa oli pientä asentovirhettä ja ajattelin jo, että kohta takaa kuuluu H. Nokelaisen rauhallinen ääni:"Eiköhän tämä ollut tässä, ensi kerralla uusiksi", mutta kaikeksi ilokseni laskun jälkeen hän totesi:"Nyt saa lopettaa jännittämisen, lentokoe on hyväksytty". Omaksi, jopa pieneksi yllätyksekseni, liikehdintäharjoitukset sujuivat kuin James Bondissa ja aiemmin haasteelliseksi kokemani jyrkkä kaarto myös (tästä tuli jopa kehuja). Tietopuolinen kuulustelu lennon jälkeen onnistui ja sitten päästiinkin jo tekemään paperihommat alta pois.

Täällä Lappeenrannassa kesä vaikuttaa vielä jatkuvan, vaikka tällä viikolla kelit hieman viilenevätkin. Jos siis oikein tuuri käy, ehdin vielä käydä lennon tai kaksi lentämässä tuoreella lupakirjalla.

Palataan!

-Tero